Dokumentaation merkitys rikosvastuun näkökulmasta

09.12.2016 – Toni Sortti, työrikoksiin erikoistunut asianajaja

Järjestelmällisellä työturvallisuustoiminnalla pyritään ennen kaikkea ehkäisemään tapaturmia. Mikäli tapaturma kuitenkin kaikesta huolimatta pääsee sattumaan, on järjestelmällisellä työturvallisuustoiminnalla joka tapauksessa selkeää merkitystä työnantajan mahdollisen rikosvastuun arvioinnin kannalta. Tähän liittyy myös riittävä dokumentaatio toiminnasta, jotta velvoitteiden hoitaminen voidaan tapaturman jälkeisessä tutkinnassa näyttää riittävästi toteen.

Työnantajalla ankara vastuu

Julkisessa keskustelussa tuodaan usein esiin, etteivät tuomioistuimen tuomiot läheskään aina vastaa asian absoluuttista totuutta tai ihmisten käsitystä oikeudenmukaisuudesta.

Tämä on osittain totta, ja johtuu siitä, että tuomioistuimen ratkaisu syytteen hyväksymisestä tai hylkäämistä tehdään kulloinkin asiassa saatavissa olevien todisteiden ja näyttöharkintaa koskevien tulkintasääntöjen perusteella. Kyse on rikosoikeudenkäynnissä siitä, onko asiassa esitetty riittävä näyttö tuomita henkilö rikoksesta.

Työturvallisuusasioissa noudatetaan vahvasti työntekijän suojelemisen periaatetta, ja työnantajalla on käytännössä ankara vastuu työturvallisuusmääräysten noudattamisesta. Jos tapaturma sattuu, ja jälkikäteen todetaan, että tapaturma olisi ollut ehkäistävissä paremmalla koneen paremmalla suojauksella, tulkitsevat viranomaiset asiaa usein niin, että työnantaja on tuolloin rikkonut asiassa huolellisuusvelvoitettaan. Työturvallisuusasioissa tällainen jälkikäteinen tulkinta ikään kuin kääntää syyttäjälle normaalisti rikosoikeudenkäynnissä kuuluvan näyttövelvollisuuden työnantajan harteille. Työnantajan on monesta muusta rikostyypistä poiketen, käytännössä todistettava oma syyttömyytensä, eli pystyttävä osoittamaan, että se on noudattanut riittävää huolellisuusstandardia tapaturmien estämiseksi.

Asiassa on huomioitava, että oikeudessa työnantajalla on vastassa kahden lakimiestahon, sekä työsuojeluviranomaisen, että virallisen syyttäjän tulkinnat työsuojelusäännösten noudattamisesta. Tämän lisäksi syyttäjä on yleensä nimennyt henkilötodistajiksi ainakin asiaa tutkineen työsuojelutarkastajan sekä mahdollisesti muita todistajia vakuuttaakseen tuomioistuimen siitä, että työnantaja on toiminut asiassa huolimattomasti.

Lisäksi on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että kuultavat työntekijät korostavat kuulusteluissa työnantajan laiminlyönnin merkitystä tapaturman syynä. Näin siitä huolimatta, että useasti onnettomuuden aiheuttaa juuri työntekijän oma virhe, joka on ollut annetun työnopastuksen ja turvallisuusmääräysten vastainen. Asian tutkinnassa työntekijä saattaa kuitenkin jostain syystä unohtaa sen, että hän on saanut asiallisen työnopastuksen ja ohjeistuksen keskeisistä turvallisuusmääräyksistä.

On selvää, että edellä mainittu asetelma huomioiden työnantaja on oikeudenkäynnissä lähtökohtaisesti näytön valossa hyvin tukalassa tilanteessa, vaikka kokisikin itse toimineensa huolellisesti. Tässä tilanteessa työnantajan oma työturvallisuusdokumentaatio on näyttönä erittäin tärkeää.

Mitä ei ole dokumentoitu, ei ole tehty

Järjestelmällinen ja säännöllinen vaarojen ja riskin arviointi sekä vaaratilanneilmoitusten ja turvallisuushavaintojen tekeminen ilmentää sitä, että työnantaja arvioi ja tarkkailee riittävästi yrityksensä työturvallisuuden tilaa. Kun tämä toiminta on lisäksi asianmukaisesti dokumentoitu, on työnantajan paljon helpompi osoittaa toimintansa lainmukaisuutta viranomaistarkastuksessa, tapaturmatutkinnassa tai mahdollisessa oikeudenkäynnissä.

Tärkeitä dokumentoitavia asioita ovat edellä mainittujen lisäksi työnopastuksen ja keskeisten turvallisuusohjeiden sisältö. Rikossyytteet koskevat usein juuri vaarojen ja riskin arviointiin ja riittävään työnopastukseen liittyviä laiminlyöntejä.

Vaarojen ja riskin arvioinnin osalta on huomioitava, että arvioinnin sisältöä ja johtopäätöksiä joudutaan usein tulkitsemaan tarkastuksissa, tutkinnassa tai oikeudessa jälkikäteisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, että arvioinnin kirjauksista ilmenee selkeästi sen laajuus, jotta voidaan todeta, että kaikki työtehtävät ovat olleet arvioinnin kohteena. Tämä on tärkeää, vaikka kaikissa ei työtehtävissä ei havaittaisikaan vaaroja. Epäselvä dokumentaatio voi johtaa siihen, että viranomainen tulkitsee asiaa niin, ettei ko. työtehtävän vaaroja ole arvioitu.

Lisäksi on hyvä kirjata syyt, joiden vuoksi jonkin olennaisen vaaratekijän riskit on katsottu olevan riittävästi minimoitu. Mikäli vaara on havaittu ja riskin minimoimiseksi tehdyt toimenpiteet on kirjattu epäselvästi tai puutteellisesti, voi tämä antaa viranomaiselle sen jälkikäteisen kuvan, ettei arviointi ole ollut asianmukainen. Jos arvioinnista on kulunut useita vuosia, hämärtyvät arvioinnin suorittaneiden henkilöiden muistikuvat arvioinnin yksityiskohdista. Tällöin huolellisestikin tehdyn arvioinnin sisältöä ja sen myötä arvioinnin asianmukaisuutta on hyvin vaikeaa todistaa yksin henkilöitä kuulemalla. Useasti myös vaarojen ja riskinarvioinnin katselmoinnit ja päivitykset, jotka saattavat liittyä yksittäiseen vaaratilanteeseen tai toiminnan muutostilanteisiin, jäävät epähuomiossa täysin dokumentoimatta. Näidenkin suorittamista voi sen vuoksi olla jälkikäteen hankalaa todistaa.

Myös työnopastuksen sisällön kirjaaminen on suositeltavaa tehdä laajasti. Erityisesti keskeiset turvallisuusohjeet ja niiden säännönmukainen kertaaminen on syytä dokumentoida niin, että työntekijät kuittaavat henkilökohtaisesti saaneensa ja ymmärtäneensä ohjeet. Dokumentaatio asianmukaisin työntekijäkuittauksin ehkäisee myös sitä mahdollisuutta, että joku väittäisi tapaturman jälkeen, ettei keskeistä turvallisuusohjetta ole annettu. Työhönopastajat ja esimiehet eivät välttämättä aina muista riittävän yksityiskohtaisesti mitä kullekin opastettavalle on kerrottu, etenkin, jos opastuksesta on jo kulunut aikaa. Kuittauksin varustettu dokumentaatio todistaa kuitenkin asian yksiselitteisesti.

Mikäli työtapaturma johtaa työntekijän kuolemaan, ei hän ole itse kertomassa mitä työnopastusta tai turvallisuusohjeita hän on saanut. Tällöin kirjallinen dokumentaatio annetusta turvallisuusohjeistuksesta voi olla rikosjutussa erittäin tärkeässä roolissa.

Järjestelmällisen työturvallisuustoiminnan merkitys

Korkein oikeus antoi pari vuotta sitten ratkaisun (2014:75), joka on hyvä esimerkki järjestelmällisen työturvallisuustoiminnan merkityksestä rikosvastuun kannalta.

Tapauksessa tapaturma sattui kohtuullisen uudella lamellihöyläkoneella. Tapaturma oli sattunut, kun työntekijä oli ryhtynyt poistamaan koneen tukosta virheellisellä tavalla, loukaten koneen liikkuviin osiin kätensä.

Esimiesten vastuun arvioinnin kannalta tärkeää oli, että koneen vaarat ja riskit oli arvioitu huolellisesti, ja että käyttäjien toimintaa oli seurattu koneen käyttöönotosta lukien mm. häiriöraportein ja vaaratilanneilmoituksin.

Työturvallisuustoiminta oli siis ollut järjestelmällistä, eikä mitään vaaratilanteisiin tai koneen virheelliseen käyttöön viittaavaa ollut ilmennyt seurannassa. Korkein oikeus totesi, että esimiehillä on ollut oikeus luottaa siihen, että CE-merkitty kone on tapaturmahetkellä ollut sitä koskevien vaatimusten mukainen, ja että koneen mahdollinen turvallisuuspuute on havaittu vasta tapaturman jälkeen. Sattuneen tapaturman katsottiin olleen esimiehille ennalta-arvaamaton. Esimiehiä vastaan nostetut syytteet hylättiin Korkeimmassa oikeudessa.

Kirjoittaja Toni Sortti on työturvallisuusrikosasioihin erikoistunut asianajaja

Kommentit on suljettu.